Kasvu ja sen johtaminen

Arvostamani kollegan Juhani Lehtosen jazzmetafora kasvusta innosti pohtimaan, miltä sama ilmiö näyttää kulisseista. Lavalla jazz on yhteinen kappale, rytmi ja tila sooloille. Kasvuyritysten arjessa se on useammin harjoitussali, jossa samat liikkeet toistuvat viikko toisensa jälkeen. Siksi haluan tuoda metaforan rinnalle vähemmän romanttisen, mutta käytännönläheisen näkökulman kasvun johtamiseen.

Kasvu syntyy arjen pienistä oivalluksista ja ennen kaikkea kurinalaisesta toistosta. Myynti ei ole kampanja, vaan päivittäinen rutiini. Päätökset eivät ole kalvosetti, vaan kyky viedä ne loppuun asti silloinkin kun kenelläkään ei ole erityisen inspiroitunut olo. Usein suurin pullonkaula ei ole ideoiden puute, vaan kurinalaisuuden puute.

Strategiaa halutaan usein nähdä innostavana tarinana. Minulle se on ennen kaikkea rajanvetoa. Mitä emme tee vaikka voisimme. Kenelle emme myy, vaikka asiakas pyytää. Mille markkinalle emme nyt lähde, vaikka mieli tekisi. Suunnan pitää olla kaikille ymmärrettävä, mutta rajojen vetäminen kuuluu niille, jotka kantavat seuraukset. Strategia ei ole demokraattinen prosessi, vaan vastuunalainen valinta.

On vielä näkökulma, josta puhutaan liian vähän. Kasvu ei tunnu kaikista hyvältä, eikä sen tarvitsekaan. Roolit muuttuvat ja osa ihmisistä ei kasva yrityksen mukana, joten joskus kokoonpanoa on pakko muuttaa kesken kiertueen. Jos kaikki ovat koko ajan tyytyväisiä, kasvu ei todennäköisesti ole tarpeeksi kunnianhimoista. Parhaat soolot syntyvät vasta silloin kun harjoitukset, rajat ja vaikeat päätökset ovat kunnossa taustalla.

Kysymys sinulle, joka johdat kasvua: miten tämä kaikki näkyy kalenterissasi, päätöksissäsi ja siinä, mille sanot ei seuraavan kolmen kuukauden aikana?