Kasvustrategia edellyttää päätöksiä

Useimmat kasvustrategiat eivät kaadu huonoihin ideoihin. Ne kaatuvat siihen, että mitään ei oikeasti päätetä. (Kasvustrategia osa 1/13).

Olen nähnyt tämän monta kertaa.

Pidetään strategiapäivä.
Syntyy pitkä lista aloitteita.
Kaikki nyökkäilevät.
Kukaan ei halua lopettaa mitään.

Lopputuloksena on hienolta näyttävä kokonaisuus, jota ei kuitenkaan voida oikeasti resursoida, johtaa eikä toteuttaa.

Se ei ole kasvustrategia, vaan toivelista.

Yksi tärkeimmistä oivalluksista kasvustrategiassa on se, että kasvustrategia ei ole ideointiharjoitus vaan päätöksentekoprosessi. Sen pitää pakottaa valitsemaan, missä pelataan, miten voitetaan, mitä jätetään tekemättä ja mihin oikeasti laitetaan aikaa, rahaa ja johtamisen huomiota.

Olen itse useita kertoja huomannut, että mitä pidempi hankelista, sitä todennäköisemmin johto välttelee aitoa priorisointia. Pitkä lista tuntuu turvalliselta. Samalla se tekee organisaatiosta hitaan.

Hyvä kasvustrategia tuntuu usein vähän epämukavalta. Silloin on yleensä jouduttu valitsemaan oikeasti.

Jos kasvustrategiassa ei näy, mihin oikeasti panostetaan ja mitä jätetään pois, kyse ei todennäköisesti ole strategiasta lainkaan.