Keisarin uusi tekoälystrategia

H.C. Andersenia mukaillen

Olipa kerran Keisari, Suomen suurimman pörssikonsernin toimitusjohtaja, joka rakasti uusinta teknologiaa yli kaiken. Hänellä oli strategia joka vuodenajalle ja konsultti joka tunnille. Tavallisesti johtajista sanotaan, että ”hän on palaverissa”. Keisarista sanottiin: ”Hän on hackathonissa.”

Eräänä päivänä kaupunkiin saapui kaksi huijaria. He esittäytyivät tekoälykonsulteiksi ja lupasivat rakentaa maailman edistyneimmän tekoälystrategian. Sillä oli kuitenkin yksi erikoinen ominaisuus: se oli näkymätön kaikille, jotka eivät olleet ”AI-natiiveja” tai jotka olivat sopimattomia virkaansa.

”Loistavaa”, ajatteli Keisari. ”Näen samalla, kuka johtoryhmässäni ei ole tehtäviensä tasalla.” Hän maksoi huijareille kuusi miljoonaa etukäteen.

Huijarit pystyttivät kaksi kannettavaa neuvotteluhuoneeseen ja naputtelivat tyhjiin PowerPoint-pohjiin aamusta iltaan. He tilasivat lisää näytönohjaimia, pilvikapasiteettia ja Wolttasivat kalliita salaatteja ja laittoivat kaiken omiin taskuihinsa.

Keisari lähetti ensin talousjohtajansa katsomaan työn edistymistä. Talousjohtaja tuijotti tyhjiä slaideja. ”Taivas varjelkoon”, hän ajatteli. ”Enkö minä olekaan AI-natiivi?” Ääneen hän sanoi: ”Upeaa! Mikä ROI! Mikä skaalautuvuus!” Huijarit kehuivat häntä ja pyysivät lisää rahaa.

Sitten lähetettiin markkinointijohtaja, sitten lakiasiainjohtaja ja lopulta koko hallitus. Kukaan ei nähnyt mitään. Kaikki puhuivat agentic transformationista, synergioista ja ”paradigman muutoksesta” ja näyttivät peukkua.

Viimein Keisari meni itse katsomaan. Hän ei nähnyt mitään. ”Mitä?” hän ajatteli. ”Olenko minä sopimaton toimitusjohtajaksi? Se olisi kauheinta, mitä voi tapahtua.” Hän nyökkäsi tyytyväisenä. ”Tämä on aivan erinomaista. Lanseeraamme sen Slushissa.”

Lanseerauspäivänä Keisari astui lavalle tuhansien ihmisten eteen. Takana loisti tyhjä valkoinen näyttö. Viestintätiimi kantoi hänen perässään laahusta eli lehdistötiedotteita, joissa ei lukenut mitään. Yleisö taputti. ”Mikä visio! Mikä rohkeus!” Kukaan ei halunnut olla se, joka ei ymmärrä tekoälyä.

Silloin eturivissä istuva kuusitoistavuotias TET-harjoittelija sanoi kovaan ääneen: ”Mutta eihän siinä ole mitään.”

”Kuulkaa viattoman ääntä!” sanoi hänen vieressään istuva isä. Ja kuiskaus kiersi salin läpi: ”Ei siinä ole mitään. TET-harjoittelija sanoo, ettei siinä ole mitään.” Lopulta koko sali huusi: ”Ei siinä ole mitään!”

Keisari värähti, sillä hänestä tuntui, että kansa oli oikeassa. Hän ajatteli kuitenkin: ”Nyt on pidettävä esitys loppuun.” Niinpä hän puhui vielä ylpeämmin, ja viestintätiimi kantoi läppäriä, jossa ei pyörinyt yhtään AI-agenttia.

Huijarit olivat jo lentokentällä. Viikkoa myöhemmin he perustivat uuden yrityksen. Sen nimi oli Kvanttistrategia Oy.

Sen pituinen se.