Tekoäly on tehnyt ajattelustani hajautettua

Koska olen introvertti, ajatteluni tapahtui aiemmin enimmäkseen oman pääni sisällä. Nyt osa siitä pyörii koneilla — luonnostelee, prosessoi ja muistaa rinnakkain sillä aikaa kun teen itse muuta.

Mutta olemmekin aina olleet laji, joka työntää ajattelua kehonsa ulkopuolelle. Antropologi Merlin Donald kuvasi koko ihmismielen kehityksen tarinana muistin ulkoistamisesta — kirjoitus, kartat ja numerot ovat "eksogrammeja", muistijälkiä pään ulkopuolella. Filosofit Andy Clark ja David Chalmers terävöittivät ajatuksen: jos jokin kehosi ulkopuolinen asia hoitaa saman tehtävän kuin muistisi — heidän esimerkkinsä oli muistivihko — se ei ole ajattelusi apuväline vaan osa sitä. Ja antropologi Edwin Hutchins osoitti, ettei ilmiö koske vain yksilöä: laivan reittiä ei hänen tutkimuksessaan navigoinut kukaan yksittäinen mieli, vaan koko järjestelmä — miehistö, mittarit ja kartat yhdessä. Hän kutsui tätä hajautetuksi kognitioksi.

Ulkoistaminen on aina tuntunut pelottavalta. Jo Platonin Faidroksessa Sokrates varoitti, että kirjoitustaito heikentäisi muistia. Hän oli puoliksi oikeassa — mutta vain puoliksi: kirjoitus ei tyhjentänyt mieltämme, se laajensi sitä.

Mutta tällä kertaa on jotain uutta. Tähän asti olemme ulkoistaneet muistin. Nyt ulkoistamme myös itse ajattelun. Vuonna 2026 se järjestelmä koostuu minusta ja muutamasta rinnakkain pyörivästä tekoälystä. Ulkoistan jonkin asian ajattelun tekoälylle ja jatkan samalla jonkin toisen aiheen parissa, ja palaan taas ekaan aiheeseen kun tekoäly on saanut valmista aikaan – ja koko homman mittakaavan tajuaa vasta kun jokin karahtaa. Niin kävi kahdesti:

1. Juoksutin kahta tekoälyä tekemässä eri asioita yhtä aikaa ja tein itse kolmatta. Ja samalla unohdin mikä se toinen tekoälyn tekemä homma oli. Eli en ollut vain ulkoistanut tehtävää — olin ulkoistanut myös sen tiedon että sitä tehdään.
2. Tekoäly oli vartin verran kyykyssä koska luottokorttini oli vanhentunut ja meni hermot koska olen nykyään tottunut siihen että kaikki perustyönkulut kulkee tekoälyn kautta. Koko ajatuskulku sakkasi hetkeksi.

Tuntuu kuin olisin kapellimestari, joka johtaa hajautettua ajattelua monessa paikassa yhtä aikaa. Tätä kutsutaan agentiseksi käänteeksi: ihminen vapautuu rutiinista korkeampaan ajatteluun, strategiaan ja harkintaan. Teho moninkertaistuu.

Mutta kapellimestari, joka ei kuule kaikkia soittimia, ei johda orkesteria — hän vain toivoo parasta. Juuri niin kävi noina parina kertana.

En todellakaan ikävöi aikaa, jolloin tein kaiken itse. Mutta hajautettu ajattelu toimii vain niin kauan kuin pidät langat käsissäsi. Sinä hetkenä kun et enää tiedä, mitä ajattelua olet hajauttanut pääsi ulkopuolelle, et ole enää laajentanut mieltäsi vaan tyhjentänyt sen.