Voit jutella tekoälyn kanssa koko päivän etkä oivalla yhtään mitään

Pyöritän nykyään useampaa samanaikaista hommaa tekoälyn kanssa. Vedän isot linjat, kone hoitaa detaljit — ja kaikki on hyvin smoothia. Ei tule kinaa tai erimielisyyksiä. Välillä pitää vaan vähän vääntää rautalangasta.

Žižek on sanonut tekoälystä mielestäni hyvin: se oikea vaara ei ole se, että kone alkaa ajatella niin kuin me. Vaan vaarana on se, että me aletaan ajatella niin kuin kone. Kone antaa kiltisti vastauksen ilman että sun on tarvinnut itse painia kysymyksen kanssa. Ja kun vastaus tulee ilmaiseksi, on helppo unohtaa että juuri se painiminen — toisen kanssa, ääneen, eri mieltä ollen — on se missä oivallukset oikeasti syntyvät.

Oivallus ei tapahdu siinä valmiissa vastauksessa. Se tapahtuu ihmisten välisessä kommunikaatiossa: siinä epämukavassa hetkessä missä joudut selittämään ja perustelemaan saadaksesi toisen ymmärtämään.

Žižek osuu tässä johonkin tärkeään: aito kommunikaatio ei ole mitään sileää tiedonsiirtoa. Se on rosoista. Toinen ymmärtää sut väärin, on eri mieltä, kysyy jonku kysymyksen mitä et osannut odottaa, heittää pöytään jotain mikä ei ollut sun päässä ollenkaan. Ja just siitä rosoisuudesta — väärinymmärryksistä, vastaväitteistä, törmäyksistä — syntyy se oivallus.

Kone ei tähän pysty. Koneen kanssa juttelu on helppoa mutta siitä ei synny oivalluksia, koska paikalla ei ole ketään toista. Kone ei ole aidosti sun kanssa eri mieltä; se vaan antaa takaisin kiillotetun version sun omasta kysymyksestä. Eikä siinä auta vaikka juttelisit kuinka kauan — oivallus vaatii aina jonkun joka oikeasti panee sulle vastaan.

Tämä ei oo mikään syy luopua koneista. Mutta mikä sitten on enää mun arvoni?

Vastaus on siinä mitä kone EI tee.

Konteksti — mikä ongelma me oikeesti ratkaistaan.

Arviointikyky — mikä näistä vastauksista oikeasti kestää.

Vastuu — kuka seisoo lopputuloksen takana.

Ja oivallus — se joka syntyy ihmisten välisessä kommunikaatiossa.

Mitä enemmän kone osaa, sitä arvokkaammaksi käy se mikä syntyy ihmisten välillä. Ehkä tekoäly loppujen lopuksi tuo ihmiset taas lähemmäksi toisiaan.

P.S. Jos olet sitä mieltä että "no kyllä mä oon koneen kanssa oivaltanut", niin kiitos — osoitat tässä maalatun rosoisuuden tarpeen todeksi.